Vertauskuvallinen

Vertauskuvallinen on adjektiivi, jolla kuvataan kieltä, ilmaisua tai taidetta, jossa merkitykset rakentuvat vertauksien, symbolien ja kuvallisen ilmaisun varaan. Tällainen ilmaisu ei esitä asiaa kirjaimellisesti, vaan välittää viestin monikerroksisesti ja usein useiden tulkintojen mahdollisuudella. Vertauskuvallinen kieli voi ilmestyä runoudessa, proosassa, puheessa sekä visuaalisessa taiteessa, ja se rohkaisee lukijaa pohtimaan, mitä kirjoittaja tai taiteilija on tarkoituksella tarkoittanut käyttämällä kuvia ja vertauksia.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista vertausta ja kuvaa, joista syntyy kuvaileva käsite ver tauskuvallinen. Se viittaa siihen, että ilmaisu nojaa vertaussuhteisiin (metaforat, similaari) sekä kuviin, symboleihin ja mielikuvakokonaisuuksiin. Suomen kielen yhteydessä ver tauskuvallisuus voidaan nähdä laajasti sekä kielellisen että visuaalisen ilmaisun piirteenä.

Käyttöalueinaan ver tauskuvallinen ilmaisu kiteytyy erityisesti kirjallisuudessa ja taidekriittisessä keskustelussa. Se auttaa erittelemään yksinkertaisesti esitetyt viestit monimutkaisemmista, symbolisesti rikkaista teoksista. Ver tauskuvallinen lähestymistapa voi korostaa teemojen monimerkityksellisyyttä, kulttuurisia viittauksia sekä yhteiskunnallisia tai filosofisia toimijoita, jotka näyttäytyvät kuvien ja vertauksien kautta.

Esimerkkejä ver tauskuvallisista ilmauksista ovat yleisimmin metaforat kuten “elämä on matka” tai “rakkaus on tulen kaltainen,” joissa merkitsevä rinnastus avautuu useammalle tasolle kuin pelkkä sanallinen totuus. Ver tauskuvallisuus liittyy läheisesti metaforaan, symbolismiin ja allegoriaan, mutta se on laajempi käsite, joka kattaa sekä kielen että visuaalisen ilmaisun rikastuttaman merkityssisällön.