Vertaisverkko

Vertaisverkko (peer-to-peer, P2P) on tietoverkko, jossa solmut toimivat sekä käyttäjinä että palvelimina, ja jossa resursseja – kuten tiedostoja, kaistanleveyttä tai laskentatehoa – jaetaan suoraan solmusta toiseen ilman keskitettyä palvelinta. Jokainen osallistuva laite voi sekä tarjota että hakea resursseja, mikä korostaa verkon hajautettua luonnetta sekä sen potentiaalia skaalautuvuuteen ja kestävyyteen.

Verkkotopologioita on kahta päätyyppiä: hajautetut (unstructured) verkot, joissa sisältöä etsitään laajojen viestiyhteyksien avulla, sekä järjestetyt (structured) verkot, joissa sisältö löytyy tehokkaasti hajautustaulujen avulla (DHT). BitTorrentin kaltainen järjestelmä käyttää swarmeja sekä tracker- tai DHT-pohjaista ohjausta. WebRTC mahdollistaa nykyään selaimissa suorat P2P-yhteydet ilman keskitettyä palvelinta.

Vertaisverkot mahdollistavat tehokkaan suurten tiedostojen jakamisen, hajautetun tallennuksen sekä hajautettujen laskenta- ja sovellusalustojen toiminnan. Ne tukevat myös uudenlaisia sovelluksia kuten IPFS:n kaltaisia järjestelmiä sekä yhä useampia lohkoketju- ja hajautettuja sovelluksia, jotka hyödyntävät P2P-pohjaista viestintää ja tiedonjakelua.

Haasteisiin kuuluvat turvallisuus, yksityisyys ja tekijänoikeuskysymykset sekä mahdollinen haittaohjelmien leviäminen. Verkon ylläpito ja sisällön luotettavuuden varmistaminen voivat olla vaikeita, ja NAT- ja palomuurirajoitteet sekä osallistuvien solmujen vaihtelu voivat hankaloittaa toimintaa.

Historiaan kuuluvat Napsterin kaltaiset keskitetyt P2P-palvelut sekä varhaiset hajautetut verkot kuten Gnutella. BitTorrent teki suurten tiedostojen jakamisesta käytännössä tehokasta vuonna 2001. Nykyään P2P-ominaisuuksia hyödynnetään IPFS:ssä sekä monissa lohkoketju- ja hajautetuissa sovelluksissa.