Vertailukorkeuden

Vertailukorkeuden (vertailukorkeus) käsite tarkoittaa mittauksissa käytettyä standardoitua korkeutta, jolla tulokset suhteutetaan ja vertaillaan eri paikoissa ja eri aikoina. Se on määritelmä, jonka standardit ja ohjeet antavat kyseessä olevalla alalla, ja sen tarkoituksena on varmistaa mittaustulosten vertailukelpoisuus.

Käyttöalueet ja sovellukset vaihtelevat ilmiön mukaan. Meteorologiassa ja ilmastotutkimuksessa vertailukorkeuksia ovat yleisesti esimerkiksi ilman lämpötilalle ja tuulen nopeudelle annetut standardoitut korkeudet, kuten 2 metriä lämpötilalle ja 10 metriä tuulen nopeudelle joissakin mittauksissa. Ilmanlaadun mittauksissa käytetyt vertailukorkeudet määräytyvät standardien mukaan. Akustiikassa mittauspisteet asetetaan usein ihmisen korvatason tuntumaan, noin 1,2–1,5 metriin. Rakennetekniikassa ja ympäristön arvioinnissa vertailukorkeutta käytetään yleisesti suunnittelun ja vertailun perustana.

Valinta perustuu ilmiön luonteeseen, mittausmenetelmiin ja ympäristöolosuhteisiin. Kun data on kerätty muulta korkeudelta, tulokset voidaan muuttaa vertailukorkeuteen soveltuvilla korkeusprofiloinnin menetelmillä, kuten logaritmisella tuuliprofiililla tai potenssiprofiililla sekä maaston karheutta kuvaavilla tekijöillä (esim. z0).

Rajoitteet liittyvät maaston epätasaisuuksiin, kasvillisuuteen ja rakennuksiin, jotka vaikuttavat vertailukorkeuden valintaan ja vaativat usein raportointia sekä käytetystä korkeudesta että siihen liittyvistä säädöksistä. Lähteitä ovat kansainväliset standardit (ISO, EN, WMO) sekä paikalliset määräykset.