Verrokkijännite

Verrokkijännite on elektroniikassa käytetty jännite, jota käytetään vertailunäytteenä tai referenssinä toisaikaisissa mittaus- ja säätöpiireissä. Se toimii kynnysarvona, vastaanottaen toisen jännitteen, signaalin, jonka suhteen verrokkijännite määrittää päätöksen tai tarkkuuden. Verrokkijännite voi syntyä vakaasta referenssijännitteestä, kuten bandgap- tai muu vakaajännite, tai kytkemällä vastusverkkoja tarjoamaan haluttu arvo.

Verrokkijännite tulisi suunnitella ja ylläpitää mahdollisimman vakaana ja tarkkana, sillä sen muutos vaikuttaa koko mittauksen tai kontrollin tarkkuuteen. Tärkeitä ominaisuuksia ovat stabiilius, lämpötilakääntäminen (Tempco), kohina ja kuormituksen vaikutus. Usein verrokkijännite on decoupledattu ja bufferattu, jotta mittauspulssin tai analogisen sisääntulon kuormitus ei vaikuta referenssiin.

Verrokkijännitystä käytetään laajasti protokollissa, kuten vertailevissa kytkennöissä, analogi-digitaalimuuntimien (ADC) referenssinä, sekä kynnys- tai ikkunavertailijoissa ja PWM-säätöpiireissä. Erilaiset sovellukset vaativat erisuuruisia arvoja, joiden valinta riippuu mittausalueesta, suojauksesta ja ympäristöolosuhteista. Käytännössä verrokkijännite on usein tehdähuolenpito: valitaan matalan kohinan referenssi, lisätään valvova jännitteensuojus, ja varmistetaan riittävä kohinasuodatus sekä vakaa maadoitus- ja virtalähdearkkitehtuuri.

Näiden kanssa on tärkeää erottaa verrokkijännite mittaussignaalin jännitteestä, jota toisinaan käytetään rinnakkain, ja pitää ne erillään systemaattisessa suunnittelussa. Verrokkijännitteeseen viitataan yleisesti referenssi- tai vertailujännitteenä, ja sen tarkkuus vaikuttaa koko järjestelmän suorituskykyyn.

---