Verohuojennuksia

Verohuojennuksia on verotuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan valtion myöntämiä helpotuksia veronmaksuun. Ne voivat ilmetä muun muassa vähennyksinä verotettavasta tulosta, verovapautuksina, verokrediitteinä sekä alennettuina verokantoina. Verohuojennukset voivat kohdistua tiettyihin tuloihin, menoihin tai toimintoihin ja ne voivat koskea sekä yksilöitä että yrityksiä.

Yleisimmät muodot ovat: 1) vähennykset, jotka pienentävät verotettavaa tuloa; 2) verokrediitit, jotka vähentävät maksettua veroa suoraan; 3) verovapautukset, jotka poistavat tulon tai toiminnan verotuksesta; sekä 4) alennukset verokannoissa tai erityistoimet. Osa eduista on palautuvia ja osa ei, sekä osa voidaan siirtää seuraaville verovuosille carry-forward -periaatteella.

Verohuojennusten myöntäminen määräytyy lainsäädännöllä, ja ne voivat edellyttää ehtoja kuten tulorajaa, perhetilannetta tai dokumentoitavia kustannuksia. Ne voivat vaikuttaa verokertymään sekä yksilöiden että yritysten käyttäytymiseen ja investointeihin, ja ne lisäävät hallinnon monimutkaisuutta sekä veronmaksajien ja viranomaisten hallinnollista taakkaa.

Esimerkkejä verohuojennuksista ovat asuntovelan korkojen vähennykset, lahjoitusten vähennykset sekä koulutuksen tai tutkimuksen veroedut. Energiankäyttöön liittyvät tuet sekä ympäristöystävällisiin hankkeisiin suunnatut helpotukset ovat yleisiä ulkomaisissa verojärjestelmissä. Maakohtaiset ja ajankohdan mukaan erilaiset järjestelyt tarkoittavat, että verohuojennukset voivat muuttua lainsäädännön mukaan ja niitä sovelletaan eri verotuksen tasoilla.