Verisuonitilanteen

Verisuonitilanteen tarkoittaa potilaan verisuonien tämänhetkistä tilaa ja verenkierron tilaa, mukaan lukien verenpaine, perfuusioelimien riittävyys, suonten läpäisevyys ja hemodynaaminen tasapaino. Termiä käytetään yleisesti kliinisessä dokumentoinnissa kuvattaessa verenkierron tilaa akuutisti tai pitkäaikaisessa sairaudessa, ja se voi viitata sekä valtimo- että laskimojärjestelmän tilaan.

Arviointi ja markerit

Verisuonitilanteen arviointi perustuu elintoimintojen seuraamiseen sekä suorituskykyisiin tarkkailun mittauksiin. Tärkeimpiä havaintoja ovat verenpaineen ja sykkeen muutokset, ihon lämpötila ja värimuutokset, kapillaarin palautuminen, virtsanerityksen määrä sekä tajunnan taso. Laboratoriotutkimuksissa voidaan seurata laktaattia, laskimo- ja suonikalvojen hapenottokykyä sekä hemodynaamista tasapainoa. Kuvantamisella ja düaamilla voidaan kartoittaa verisuonivaurioita, tukoksia tai vuotoja sekä arvioida verenkierron laajuutta.

Suhteelliset syyt ja konteksti

Verisuonitilanteen muutoksiin vaikuttavat muun muassa trauma, sepsis, sokki, sydämen toiminnan häiriöt, verenvuodot, aivoverisuonireaktiot sekä akuutit ja krooniset valtimo- tai laskimolaajentumat. Tilanteet voidaan jakaa akuutteihin (esim. ohivuoto, sydämen vajaatoiminta, epäonnistunut korvausmekanismi) ja kroonisiin tai kompensaation puutteen aiheuttamiin tiloihin.

Diagnoosi ja seuranta

Diagnostinen lähestymistapa yhdistää kliinisen arvioinnin, laboratoriotestit ja tarvittaessa kuvantamisen. Monitahoisen tilan hallitsemiseksi käytetään jatkuvaa monitorointia ja hemodynaamisten tilojen seurantaa.

Hoito ja johtopäätökset

Verisuonitilanteen hallinta keskittyy verenkierron vakaaman säilyttämiseen sekä suonivaurioiden korjaamiseen. Tämä voi sisältää nestehoitoa, verenkierron tukemista vasopressoreilla, verenvuodon hallintaa, antikoagulantteja tai trombolyysiä sekä kirurgisia tai endovaskulaarisia ratkaisuja. Ennuste riippuu tilan laajuudesta, aikaisesta hoidosta ja muiden elintoimintojen vakaudesta.