Verenpaineessa

Verenpaineessa, yleisesti verenpainetautina tai hypertensiona, tarkoitetaan tilaa, jossa verenpaine on pitkäkestoisesti kohonnut. Verenpaine mittaa systolisen paineen (yläarvo) ja diastolisen paineen (alaarvo). Aikuisilla normaaliksi katsotaan yleensä alle 130/80 mmHg. Pitkäaikaisesti kohonnut verenpaine lisää sydämen ja verisuonten vaurion sekä riskin sairastua esimerkiksi sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, munuaistautiin ja näköön liittyviin ongelmiin.

Verenpainetaudin taustalla on kaksi päätyyppiä. Primaarinen (essential) hypertensio ei selitettävissä yhdellä tekijällä, ja sitä arvioidaan olevan suurin osa tapauksista; perinnöllisyydellä ja elintavoilla on merkittävä rooli. Sekundaarinen verenpainetauti johtuu toisesta sairaudesta tai lääkityksestä, kuten munuaissairaudesta, endokriinisistä tiloista, uniapneasta tai tietyistä lääkkeistä.

Oireet voivat olla vähäisiä tai puuttua pitkään. Jos verenpaine on erittäin korkea tai nousee nopeasti, voi ilmetä päänsärkyä, huimausta, näköhäiriöitä tai hengenahdistusta, mutta mittaaminen on ensisijainen tapa arvioida tilaa. Diagnoosi perustuu toistuviin kohonneisiin mittauksiin eri päivinä sekä mahdollisesti kotona tai 24‑tunnin ambulantisti tehtyyn verenpaineen seurantaan.

Hoito keskittyy sekä elämäntapamuutoksiin että mahdolliseen lääkehoitoon. Elämäntapamuutoksia ovat painonhallinta, säännöllinen liikunta, suolan käytön rajoittaminen, alkoholin kohtuullinen käyttö, tupakoinnin lopettaminen ja terveellinen ruokavalio (esim. DASH-ruokavalio). Lääkitys voi sisältää ACE-estäjiä, AngII-reseptorin salpaajia, diureetteja sekä kalsiumkanavan salpaajia; monilla potilailla tarvitaan yhdistelmälääkitystä. Säännöllinen seuranta on tärkeää verenpaineen hallitsemiseksi ja komplikaatioiden ehkäisemiseksi.