Vektoriliikenne

Vektoriliikenne on liikennejärjestelmän analyyttinen lähestymistapa, jossa liikenteen kulkua kuvataan verkko- tai karttapohjaisesti vektoreina. Jokainen tie- tai yhteysosa voi saada oman vektorinsa, jonka suunta ilmaisee kulkusuunnan ja jonka pituus tai magnitudini vastaa liikenteen voimakkuutta tai nopeutta kyseisellä osalla. Tällä tavoin voidaan hahmottaa sekä kokonaisvaltaisesti liikenteen sijainti- ja suuntaparametreja että paikallisia vaihteluita ajan kuluessa.

Matemaattisesti vektoriliikenne ammentaa verkko- ja kenttäteoriasta: verkko koostuu linkeistä ja solmuista, joille liikkeet ja nopeudet määritellään vektoreina. Vektoreita voidaan käsitellä makro-, meso- tai mikroskooppisella tasolla, esimerkiksi kuvaamalla kokonaisruuhia, keskimääräistä nopeutta tai reitinvalintaan vaikuttavia paikkakohtaisia kulkusuuntia. Tavoitteena on tallentaa sekä suuntien vaihtelut että liikennemäärien vaihtelut ajassa.

Tietolähteet ja estimointi ovat olennaisia: GPS-pohjaiset sijainti- ja nopeusdata, liikennemittarit sekä älypuhelimista ja ajoneuvoista kerättävä tieto mahdollistavat vektorien laskennan ja ajantasaisen päivityksen. Vektoriliikennettä voidaan käyttää yhdessä origin-destination -tietojen tai liikenneperformanssin mittareiden kanssa simuloinneissa ja reititysalgoritmeissa.

Käyttökohteita ovat kaupunkisuunnittelu, liikenteen hallinta ja optimointi sekä dynaaminen reitinvalinta. Vektoreiden avulla voidaan simuloida ja visualisoida ruuhkapaineita sekä arvioida signaalikiintiöiden ajoitusta, kapasiteetin kohdistamista ja investointien vaikutuksia.

Termi ei ole täysin vakiintunut suomenkielisessä liikennekäsitteistössä; sitä käytetään kuvailevasti kuvaamaan vektorimuotoista, aikaa ja tilaa huomioivaa liikenteen representaatiota. Sitä täydentävät ja korvaavat termit kuten liikennevektorit tai vektoriperusteinen liikenneanalyysi.