Vedenpehmennys

Veden pehmennys on prosessi, jonka tarkoituksena on vähentää veden kovuutta. Kovaa vettä aiheuttavat kalsium- ja magnesiumionit, joiden määrä vaikuttaa putkien ja laitteiden skaalautumiseen sekä pesuaineiden vaahdoutumiseen ja siten käytännön toimintaan kotitalouksissa sekä teollisuudessa. Pehmeä vesi helpottaa pesua, vähentää putkistoa kuormittavia suoloja ja parantaa energian tehokkuutta esimerkiksi lämminvesijärjestelmissä.

Kovia vettä voidaan luokitella kemiallisesti kahteen osaan: karbonaattikova (temporary hardness), joka syntyy bikarbonaatti-ioneista ja joka voidaan osittain poistaa kuumentamalla; sekä epäkarbonaattikova (permanent hardness), joka johtuu muuntyyppisistä ioneista kuten sulfaatti- ja kloridi- sekä muunlaisista kationeista ja jota ei poisteta pelkällä kuumentamisella. Käytännön menetelmät kovuuden poistamiseen jakautuvat useisiin tekniikoihin ja valinta riippuu käyttökohteesta, vedenlaadusta sekä taloudellisista tekijöistä.

Yleisimmät pehmenysmenetelmät ovat ioninvaihtoresistoriin perustuva pehmeneminen sekä kalkinpehmeneminen (lime softening). Ioninvaihtoille pehmeä vesi kulkee läpi kalsium- ja magnesiumionien tilalla resin-säiliössä, jonka regenerointi tapahtuu suolaliuoksella (natriumsuola). Tämä käytäntö on yleistä kotitalouksien vesijärjestelmissä sekä teollisuudessa. Kalkinpehmeneminen puolestaan lisättyine kalkkikivivaihujen avulla saostaa kalsium- ja magnesiumionit pois vedestä muodossa, jota voidaan poistaa prosessissa.

Muita kehittyneempiä menetelmiä ovat esimerkiksi käänteisosmoosi ja sähköistysporvoisiakin teknologioita, joita käytetään erikoistilanteissa. Pehmenyksen käyttöönottoon liittyy usein vesijohtoprosessien lisävaatimuksia, kuten jäteilmaisun aiheuttama brinierisointi tai lietteen käsittelyn tarve. Vedenpehmennys pienentää skaaloitumista, parantaa pesuaineiden toimivuutta ja suojaa laitteita, mutta voi lisätä natriumpitoisuutta tai tuottaa jäteliuoksia, jotka on käsiteltävä asianmukaisesti.