pehmenysmenetelmät

Pehmennysmenetelmät viittaavat erilaisiin teknisiin ratkaisuihin, joilla pyritään vähentämään veden kovuutta. Veden kovuus johtuu pääasiassa liuenneista kalsium- ja magnesiumioneista. Nämä ionit voivat aiheuttaa kalkkisaostumia putkistoissa, laitteissa ja tekstiileissä, sekä heikentää pesutulosta. Pehmennysmenetelmät poistavat tai neutraloivat näitä kovuutta aiheuttavia ioneja.

Yleisin pehmennysmenetelmä on ioninvaihto. Tässä prosessissa vesi johdetaan suodatinsäiliön läpi, joka sisältää ioninvaihtohartsia. Hartsi on tyypillisesti polystyreenipohjainen materiaali, johon on kiinnittynyt natriumioneja. Kun kova vesi kulkee hartsin läpi, kalsium- ja magnesiumionit tarttuvat hartsiin ja vapauttavat tilalle natriumioneja. Tällöin vesi pehmenee. Hartsia joudutaan ajoittain regeneroimaan suolaliuoksella, joka poistaa kertyneet kalsium- ja magnesiumionit ja palauttaa hartsin toimintakyvyn.

Toinen merkittävä pehmennysmenetelmä on käänteisosmoosi. Tässä menetelmässä vesi paineistetaan puoliläpäisevän kalvon läpi. Kalvo päästää vesimolekyylit lävitseen, mutta estää tehokkaasti suurikokoisemmat liuenneet suolat, kuten kalsium- ja magnesiumionit. Käänteisosmoosilla saadaan erittäin pehmeää vettä, ja se poistaa samalla myös muita epäpuhtauksia. Menetelmä on energiatehokkaampi kuin ioninvaihto korkeamman paineen tarpeen vuoksi, mutta kalvojen käyttöikä ja huolto ovat myös huomioitavia tekijöitä.

Lisäksi on olemassa menetelmiä, kuten sähkökemiallinen pehmennys ja kalvopohjainen sähködiaalysi, jotka käyttävät sähkövirtaa poistamaan kovuutta aiheuttavia ioneja. Näitä käytetään usein teollisissa sovelluksissa.