Vastarintaliikkeitä

Vastarintaliikkeitä on termi, jolla viitataan järjestäytyneisiin pyrkimyksiin vastustaa miehitystä, sortavaa hallintoa tai muuta epäoikeudenmukaisuutta ja saavuttaa politiikan muutos, itsenäisyys tai vapautuminen. Monia vastarintaliikkeitä on syntynyt eri aikoina ja paikoissa, ja niillä on ollut erilaisia ideologioita sekä strategioita.

Liikkeet voivat toimia sekä salassa että julkisesti. Ne voivat käyttää aseellista vastarintaa, sabotaasia ja tiedustelua, sekä hankkia ulkoista tukea, mutta myös siviililiikkeitä, kuten kansalaisjärjestäytymistä, boikotteja, lakkoja ja vaihtoehtoisten yhteiskunnallisten instituutioiden luomista.

Esimerkkejä ovat toisen maailmansodan vastarintaliikkeet miehitettyjen alueiden Euroopassa, kuten Ranskan maquis, Puolan Armia Krajowa sekä Jugoslavian partisaanit. Myöhemmillä aikakausilla vastarintaliikkeet ovat ilmentäneet anti-kolonialistisia, demokraattisia tai ihmisoikeuksia tavoitelleita pyrkimyksiä sekä suurissa että pienemmissä konflikteissa.

Kansainvälisessä kontekstissa vastarintaliikkeiden asema ja legitimiteetti voivat olla kiistanalaisia. Joidenkin valtioiden näkökulmasta ne ovat vapauttamis- tai puolustusliikkeitä, kun taas toisten tahojen mukaan ne voivat olla terrorismijärjestöjä tai lainvastaisia ryhmiä. Aineellinen tuki, ulkoinen tunnustus ja oikeudellinen luokittelu vaikuttavat suuresti liikkeen kohteluun sekä sisäisessä että kansainvälisessä mielessä.