miehitystä

Miehitys on tilanne, jossa ulkoinen asevoima on ottanut haltuunsa ja käytännössä hallinnoi tiettyä aluetta sodan aikana. Alueen virallinen suvereniteetti säilyy yleensä sen valtion käsissä, mutta käytännön hallinto siirtyy miehittäjälle. Miehitys voi olla tilapäinen tai pitkäkestoinen riippuen konfliktin kehityksestä.

Kansainvälinen oikeus määrittelee miehityksen oikeudelliset puitteet suurilta osin Haagin säännöissä ja Geneven yleissopimuksissa. Miehittäjä on velvollinen suojella siviilejä, ylläpitää välttämättömiä julkisia palveluita ja järjestystä sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia hallintansa aikana. Sen on noudatettava sovellettavaa lakia ja varmistettava humanitaaristen oikeuksien noudattaminen; sen ei saa johtaa joukkopaon, pakkosiirtojen tai mielivaltaisten vangitsemisten kaltaisiin tekoihin. Miehittäjä voi toteuttaa tilapäisiä hallinnollisia toimenpiteitä ja turvallisuussyistä asettaa rajoituksia, mutta niiden tulee olla väliaikaisia, suhteellisia ja tarkoitettuja väestön suojeluun sekä väkivallan ehkäisyyn.

Aluetta hallitseva voima ei saa tehdä pysyviä muutoksia tilapäiseen hallintoon eikä luoda pysyvää siirtomahdollisuutta tai liittää aluetta omaksi osakseen. Miehitys päättyy yleensä, kun miehittäjä vetäytyy, alueen hallinto palautuu itsenäiselle valtiolle tai tilanne ratkaistaan muulla oikeudellisesti hyväksyttävällä tavalla. Kansainvälinen oikeus ei katso miehitystä siirtämään valtion suvereniteettia kyseiselle alueelle.