Vastarintaa

Vastarintaa on yleistermi, jolla tarkoitetaan järjestäytynyttä vastustamista auktoriteettia, sortoa tai miehitystä vastaan. Sen tavoitteena voi olla nykyistä valtaa vastaan kamppaileminen, itsenäisyyden palauttaminen tai yhteiskunnallisen tilan muuttaminen. Vastarinta jaetaan usein sekä ei-väkivaltaiseen että väkivaltaiseen muotoon, mutta julkisessa keskustelussa sana yhdistetään usein sotilaallisiin tai sissitoimintoihin.

Vastarinta voi ilmetä monin tavoin. Ei-väkivaltainen vastarinta sisältää mielenosoituksia, kansalaistottelemattomuutta, boikotteja, lakkoja sekä digitaalista vastarintaa. Väkivaltainen vastarinta kattaa yleensä organisoitua toimintaa, kuten sissisotaa, sabotaasia tai jopa muista maista käsin koordinoitua hyökkäystoimintaa. Toiminnan kohteena ovat usein sekä sotilaallinen valta että hallinnon sopeuttamat rakenteet, mutta siviilit voivat joutua ristitulessa.

Kansainväliset oikeudelliset ja eettiset näkökulmat korostavat oikeutta puolustaa itsemääräämisoikeutta ja itsepuolustusta, mutta väkivaltainen vastarinta voi altistaa siviilit sekä sotilaallisen konfliktin osapuolet kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamiselle. Vastarinnan legitimiteetti sekä sen tavoitteet ja keinot nähdään usein kontekstisidonnaisesti, eikä yhtä oikeutettua vastausta ole.

Historian ja nykytilanteen yhteydessä vastarintaa on nähty monissa konflikteissa ja maantieteellisissä yhteyksissä, usein tärkeänä tekijänä valtakamppailujen kehityksessä. Sen vaikutukset voivat olla sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia, ja ne vaihtelevat suuresti riippuen ympäröivästä poliittisesta ja sosiaalisesta kontekstista.