Vastakkainasetteluteoria

Vastakkainasetteluteoria on sosiologinen paradigma, joka näkee yhteiskunnan perustuvan ryhmien väliseen kilpailuun resursseista, valtasuhteista ja etuuksien jakautumisesta. Sen mukaan sosiaalinen järjestys ylläpidetään ja muodostetaan hallitsevan ryhmän intressien kautta, ja instituutiot kuten talous, politiikka ja kulttuuri toimivat tämän aseman säätelyn välineinä.

Klassisessa muodossaan teoria juontuu Karl Marxin analyysistä luokkajaosta ja taloudellisesta tuotannosta. 1900-luvulla siihen on liitetty laajempia näkökulmia ja laajennettu ymmärrystä valta- ja identiteettierosta. Myöhemmin siihen ovat vaikuttaneet muun muassa Max Weber, Ralf Dahrendorf, Louis Althusser ja C. Wright Mills, jotka ovat korostaneet status-, rooli- sekä kulttuurisia tekijöitä sekä valtakoneistojen dynamiikkaa.

Keskeisiä käsitteitä ovat valta, luokka, omistus ja resurssien epätasainen jakautuminen sekä instituutioiden rooli etujen ylläpitämisessä. Teorian mukaan yhteiskunnan rakenteet – kuten koulutus, laki, mediakisat sekä työmarkkinat – palvelevat usein hallitsevan ryhmän etuja, ja konflikti nähdään paitsi taloudellisen kilpailun myös identiteettien välisten kiistojen ajurina. Konflikti voidaan nähdä sekä kollektiivisena toiminnan katalysaattorina että muutosprosessin moottorina.

Kritiikit huomauttavat, että teoria voi liioitella ristiriitojen määrää ja taloudellisten tekijöiden roolia, sekä aliarvioida yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Sillä on kuitenkin ollut vaikutusta sosiaaliseen analyysiin, politiikan tutkimukseen sekä kriittisiin teoreetisiin suuntauksiin.