Vapautuskelpoisuus

Vapautuskelpoisuus on oikeudellinen käsite, jolla tarkoitetaan henkilön valmiutta tai oikeutta hakea vapautusta vankeudesta tai muusta määräyksestä ennen rangaistuksen loppuun saattamista. Se liittyy erityisesti ehdoittomaan tai ehdoitettuun vapautumiseen ja muihin vapautusjärjestelyihin, joissa vapauttaminen edellyttää säädettyjen kriteerien täyttymistä sekä mahdollisesti valvontaa riippumattomasti yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtien.

Käsite esiintyy useimmiten rikosseuraamusoikeuden yhteydessä. Suomessa vapautuskelpoisuutta arvioivat yleensä viranomaiset, kuten Rikosseuraamusviraston (RISE) alaisten toimielinten tai vastaavan viranomaisen tehtäväksi määritellyt elimet. Vapautumisen mahdollisuus ei ole automaattinen oikeus, vaan tulos riippuu siitä, täyttyvätkö laissa määrätyt perusedellytykset ja riskinarvioinnin sekä kuntoutumisen näkökulmat.

Arvioinnin keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa:

- rangaistuksen pituus ja täytetty aika sekä mahdolliset erityissäännökset vankeuden aikana

- käyttäytyminen vankeudessa ja rikkeiden määrä

- ryhmä- ja yksilötason riskinarvio, sekä riski erityisesti uusintarikollisuudesta

- kuntoutus ja sovellettavat toimenpiteet, kuten hoitoon, koulutukseen tai työtoimintaan osallistuminen

- valvontamenetelmät ja valtion tai paikallisten viranomaisten aftercare-suunnitelmat

Menettely on yleensä seuraava: tietyllä vähimmäisajalla täytettyään hakemus voidaan tehdä vapautuksesta riippuvaisen päätöksentekijän käsittelyyn. Päätös perustuu riskinarviointiin ja kuntoutumisen tilaan; vapautus voi olla ehdollinen, yhteiskunnallisen valvonnan alaisuudessa, tai harvoin ehdoitta hyväksytty. Jos ehdotus hylätään, hakemusta voidaan usein käsitellä uudelleen myöhemmin.

Vapautuskelpoisuus liittyy läheisesti käsitteisiin kuten ehdollinen vapaus, valvonta ja uusintarikollisuuden ehkäisy. Lisätietoja saa rikosseuraamuslainsäädännöstä sekä Rikosseuraamusviraston ohjeista.