Vanhempienhoidon

Vanhempienhoito tarkoittaa tilannetta, jossa aikuiset lapset tai muut läheiset vastaavat vanhempiensa arjen toiminnoista, terveydentilan tueksi sekä turvallisuudesta. Tämä hoitomuoto voi olla sekä pitkäaikaista apua että tilapäistä tukea ja toteutuu useimmiten kotona, mutta voi siirtyä myös ympärivuorokautiseen koti- tai asumispalvelun piiriin.

Tyypillisiä tehtäviä ovat ruoanlaitto, siivous, lääkkeiden hallinta, liikkumisen avustaminen sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen. Vanhempienhoito rakentuu usein julkisten ja yksityisten palvelujen sekä perheen väliseen yhteistyöhön, ja sen tavoitteena on tukea vanhemman selviämistä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Hoitoon liittyy kansantaloudellisia ja työmarkkinoihin liittyviä vaikutuksia. Vastuuta kantavat ensisijaisesti useimmiten naiset, ja hoivatyö voi vaikuttaa työntekoon, talouteen sekä jaksamiseen. Omaishoidon ja hoitovelan tuntemus sekä riittävät tukimuodot voivat lieventää koettelemuksia.

Monet kunnat tarjoavat koti- ja tuettua hoitoa sekä neuvontaa, sekä tilapäishoitoa eli lepoa hoitajille. Tuki voi sisältää järkeviä taloudellisia reunaehtoja sekä koulutusta ja vertaistukimuotoja. Tavoitteena on varmistaa sekä hoitajan että sairaan tai dependent henkilön hyvinvointi ja oikeudet.

Vanhempienhoidon kehittäminen liittyy laajemmin pitkäaikaishoitojärjestelmän uudistuksiin, joissa korostetaan sekä julkisten palvelujen että läheisverkostojen roolia. Väestön ikääntyessä on keskeistä kehittää koordinoituja palveluita, tiedonsaantia sekä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.