Valvontavastuu

Valvontavastuu on suomalaisessa oikeuskielessä käytetty termi, jolla tarkoitetaan vastuuta, joka syntyy, kun jokin taho on velvollinen valvomaan toista henkilöä tai yksikköä ja laiminlyö tämän velvollisuuden seurauksena syntyy vahinkoja. Telkän käyttökontekstit vaihtelevat, mutta keskeistä on, että valvontavelvollisuus liittyy kontrolliin ja huolelliseen ohjaukseen tilanteissa, joissa valvottavalla on kyky tai oikeus vaikuttaa toisen turvaan tai toimintaan.

Valvontavastuun soveltamis- ja rajat riippuvat oikeudellisesta kontekstista sekä sovellettavasta lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä. Yleisesti se perustuu siihen, että valvontavelvollisuuden laiminlyönnillä on ollut yhteys syntyneeseen vahinkoon, ja että kohtuullinen valvonta olisi voinut estää vahingon. Keskeisiä elementtejä ovat valvontatehtävä, velvollisuuden laiminlyönti, syy-yhteys ja vahinko.

Esimerkkejä konteksteista ovat perhe-, koulutus-, työsuhde- ja hoitopalvelut: vanhemmat voivat olla vastuussa alaikäisten lasten vahingoista, koulut ja päiväkodit voivat kantaa vastuuta oppilaiden tai asiakkaiden turvallisuudesta, ja työnantajat voivat olla vastuussa työntekijöidensä toiminnasta työtehtävissä sekä työympäristön turvallisuudesta huolehtimisesta. Valvontavastuun käsittely voi esiintyä sekä siviili- että rikos- ja hallinto-oikeuden yhteydessä, ja se voi olla sekä yleinen että erityisiin tilanteisiin säädetty.

Käytännössä valvontavastuun laajuus on usein kiistanalainen ja riippuu siitä, miten standardi kohtuullisesta valvonnasta on määritelty kussakin tapauksessa. Oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö täsmentävät, missä olosuhteissa valvontavastuu alkaa, mikä on laiminlyönnin taso, ja milloin tekijä voidaan vapauttaa vastuusta.

See also: Vahingonkorvaus, Vaaranvastuu, Vastausvalta, Vicarious liability.