Valuuttahedgingiä

Valuuttahedgingiä tarkoittaa taloudellisten riskien hallintaa, jossa valuuttakurssien mahdollisia heilahteluja pyritään rajoittamaan. Tavoitteena on vähentää epävarmuutta tulevien tulosten, kustannusten ja kassavirran volatiilisuudessa, jolloin sekä yrityksen toiminnan kannattavuus että sijoituspäätökset ovat vakaampia.

Yleisimimmät hedging-instrumentit ovat forward-sopimukset, valuuttafutuurit, valuuttaoptiot ja valuuttaswapit. Näitä käytetään estämään tai pienentämään tulevien myyntien ja ostojen kassavirtojen kurssivaikutuksia. Luontainen hedge eli natural hedge syntyy, kun liiketoiminta on suunnattu siten, että tulot ja menot ovat samaa valuuttaa, esimerkiksi ulkomaisen myynnin ja kustannusten kattaminen samalla valuutalla.

Hedgingin toteuttaminen määrittelee suojauksen laajuuden ja ajoituksen. Yritykset voivat asettaa hedge-suhteen, kehittää rolling-hedge -strategioita jatkuvasti uusittavilla sopimuksilla sekä yhdistää suojauksen luontaiseen hedgingiin. Päätökset perustuvat riskinottohalukkuuteen, likviditeettiin ja kustannuksiin sekä siihen, kuinka paljon tuloksesta halutaan suojata.

Kustannukset ja rajoitukset ovat olennaisia. Hedging ei poista kaikkia riskikeskittymiä, ja sen teho vaihtelee markkinaolosuhteiden mukaan. Lisäksi on otettava huomioon basis-riski, likviditeetti ja vastapuoliriski sekä mahdolliset sääntelyvaatimukset.

Valuuttahedgingiä hyödynnetään sekä yritysten rahoitus- ja treasury-toiminnoissa että sijoitus- ja rahastoyhteyksissä, joissa tavoitteena on vakaampi tuottojen taso valuuttakurssien heilahteluista johtuvan riskin hallinnalla.