Valtuutusvalta

Valtuutusvalta tarkoittaa oikeutta, jonka pääasiallinen toimija (valtuuttaja) antaa toiselle henkilölle tai organisaatiolle tehdä tietyt oikeudellisesti sitovat toimet valtuuttajan nimissä ja puolesta. Valtuutus voi perustua lainsäädäntöön, viranomaisen päätökseen, sopimukseen tai sisäisiin ohjeisiin, ja se määrittelee toimivallan laajuuden sekä mahdolliset rajoitukset.

Valtuutusvalta syntyy siten, että valtuuttaja siirtää tai delegoi päätöksentekoa ja/tai allekirjoitusoikeutta tiettyyn tehtäväkenttään. Sen sisällön määrittelevät usein seikat kuten toimialan aihepiiri, maantieteellinen alue, aikarajat sekä euromääräiset tai muunlaisen päätöksenteon rajat. Valtuutettu saa toimia hyväksyttynä edustajana ja vastuuhenkilönä näissä rajoissa, ja valtuutukseen liittyy velvollisuus noudattaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä valtuuttajan ohjeita.

Valtuutusvaltaan liittyy sekä oikeudellinen kuin organisatorinen vastuu: valtuuttaja pysyy vastuussa valtuutetun tekemisistä toimista, ja valtuutetun on toimittava rehellisesti, asianmukaisesti ja läpinäkyvästi. Valtuutus on määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva, ja se voidaan peruuttaa tai muuttaa milloin tahansa, mikäli lainsäädäntö tai valtuuttajan päätökset sen mahdollistavat.

Esimerkkejä ovat julkisen hallinnon organisaatioiden delegoimat lupien myöntämiset, sopimusten allekirjoitusoikeudet sekä kaupungin hallintotehtävien erityisasiantuntijoiden toimivallan rajoitetut osa-alueet. Valtuusvalta on keskeinen keino hallita byrokratiaa ja tehostaa päätöksentekoa samalla kun säilytetään oikeudellinen vastuu.