Valtimopaineet

Valtimopaineet ovat verenpaineen mittauksessa käytetty arvo, joka kuvaa valtimoissa veren aiheuttamaa mekaanista painetta. Yleisimmin ne ilmoitetaan olkavarren valtimon alueella, ja mittaus tuottaa systolisen ja diastolisen paineen. Systolinen paine kuvastaa sydämen supistumisen aikana valtimoissa olevaa painetta, diastolinen paine mittaa painetta sydämen lepovaiheessa. Mittayksikkö on millimetrejä elohopeaa (mmHg). Arvo esitetään muodossa S/D, esimerkiksi 120/80 mmHg. Keskiarvopaine eli MAP antaa paremman kuvan kudosten verenkiertopaineesta; sitä voidaan arvioida laskemalla diastolinen paine + 1/3 kertaa (systolinen–diastolinen).

Mittaustavat. Verenpaine mitataan tavallisesti käsivarren mansetilla ja stetoskoopilla (manuaalinen mittaus) tai automatisoidulla mittarilla. Mittaus tulisi suorittaa levossa, istuma-asennossa, jalat erillään. Useita mittauksia tulisi ottaa ja tulokset tulkitaan kokonaisuutena. Invasiivinen mittaus on erikoistapaus, käytössä tehohoidossa, ja se mittaa paineen suoraan valtimon kautta jatkuvasti.

Normaalit arvot ja vaihtelu. Normaali verenpaine riippuu iästä, terveydestä ja mittaustilanteesta. Yleisesti normaaliksi katsotaan noin 120/80 mmHg tai hieman alle, mutta yksilölliset vaihtelut ovat tavallisia. Korkea verenpaine, hypertension, määritellään useimmissa ohjeissa siten, että paineet ovat pitkään yli noin 140/90 mmHg. Matala verenpaine eli hypotensio tarkoittaa arvoja, jotka aiheuttavat oireita tai pieniä verenkierron muutoksia.

Kliininen merkitys. Pitkäaikainen kohonnut verenpaine lisää sydän- ja verisuonitautien sekä aivohalvauksen riskiä. Verenpaineen säätelyyn vaikuttavat elämäntavat, ruokavalio, liikunta, alkoholi, tupakointi sekä sairaudet ja lääkkeet. Mittauksessa on tärkeää käyttää oikean kokoista mansettia ja noudattaa asianmukaisia mittausohjeita, jotta arvoista voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä.