Valotuslaskelmat

Valotuslaskelmat ovat suunnittelumenetelmiä, joiden avulla arvioidaan ja optimoidaan tilojen valaistus. Niiden tavoitteena on varmistaa riittävä ja tasainen valaistus tilan käyttötarkoituksen ja työtehtävien kannalta sekä huomioida energiankulutus ja visuaalinen mukavuus. Laskelmat valmistellaan sekä suunnitteluvaiheessa että rakennuksen käyttöönoton jälkeen, jotta valaistus vastaa vaatimuksia ja käyttäjien tarpeita.

Laskelmissa tarkastellaan erilaisia tekijöitä, kuten valaistuksen määrä (lux-valaistus työpinnan päällä), valonlähteiden jakautuminen tilassa, sekä mahdollinen päivittävä valo (daylighting) ja sen vaikutus kokonaisvalaisuun. Keskeisiä suureita ovat myös luminanssitasot, valaistuksen yhdenmukaisuus sekä häikäisy (esimerkiksi UGR-arvoilla mitattuna). Laskelmat hyödyntävät valaisinlumenin sekä kappaleen heijastavuuden tietoja (esim. IES- tai LDT-tiedostot) ja tilan geometriaa.

Menetelmät voivat olla sekä käsin tehtäviä että ohjelmistopohjaisia. Yleisiä vaiheita ovat tilan määrittely, vaatimusstandardien huomioiminen (esim. EN 12464-1 tai paikalliset rakennusvalvontavaatimukset), mittausepäkohtien huomiointi sekä lopullinen tulosten tulkinta ja suositukset valaisimien sijoitteluksi sekä käyttö- ja energiasäästöjen arviointi. Laskelmat tukevat päätöksiä valaistuksen laadusta, kustannuksista ja kestävän kehityksen tavoitteista tilakohtaisesti.

Käytännön sovelluksia ovat toimistot, oppilaitokset, kaupalliset tilat ja teollisuusalueet, joissa valaistuksen laatu ja energiatehokkuus ovat keskeisiä tekijöitä. Laskelmat päivitetään yleensä uusien rakennusmateriaalien, muuttuvien tilojen käyttötarpeiden sekä rakennus- ja energiamääräysten muuttuessa.