Valokuitukaapeleilla

Valokuitukaapeleilla tarkoitetaan tietoliikennekaapeleita, joissa tiedonsiirto tapahtuu valon avulla ohuiden lasi- tai muovikuitujen kautta. Kuitu koostuu ydistä (core) ja kuoresta (cladding), joiden refraktiokertoimet eroavat siten, että valo pysyy ytimen sisällä totaaliheijastuksen avulla. Ulkopinnalle on usein lisätty suoja- ja ympäristönkestoa parantavia kerroksia sekä mekaanista suojaa, jolloin kaapeli kestävyys ja asennettavuus paranevat.

Kuitukuidut jaetaan yleisesti yksimuotoisiin (single-mode, SMF) ja monimuotoisiin (multimode, MMF). Yksimuotoiset kuidut soveltuvat pitkille matkoille ja suurille tiedonsiirtokaistoille, kun taas monimuotoiset kuidut ovat yleisiä lyhyemmissä verkoissa kuten paikallisverkoissa ja datakeskuksissa. Tyypillisiä käyttökohteita ovat telekommunikaatio, kuituteknologia FTTH-asiakkaiden liittymille, kaupungin ja yritysverkot sekä datakeskukset. Aallonpituudet ovat tyypillisesti noin 1310 ja 1550 nanometriä yksimuotoisessa käytössä, sekä 850 ja 1300 nanometriä monimuotoisessa käytössä.

Kuitukaapelit voivat koostua useista kerroksista: ydintä, kuorta, päällystä sekä lisäsuojia ja joskus vahvistettua rakennetta. Liitännät ja asennus vaativat oikeanlaisten liittimien (esim. SC, LC, ST, FC) sekä mahdollisen liittämisen eli splicingin hallintaa. Standardit ja luokittelut noudattavat ITU-T:n ja ISO/IEC:n sekä alan suosituksia, kuten yksimuotoisten ja monimuotoisten kuitujen suorituskykyvaatimuksia. Valokuitukaapelit ovat yleisessä käytössä maailmanlaajuisesti korkean kaistanleveyden ja elektromagneettisen immuniteetin ansiosta, vaikka ne vaativat huolellista käsittelyä ja asennusta.