Valokopiointi

Valokopiointi on prosessi, jossa lähdeasiakirja kopioidaan valon vaikutuksesta. Perinteisessä elektrofotografisessa kopioprosessissa käytetään xerografialle perustuvaa tekniikkaa: alkuperä asetetaan kopiointialustalle, kopiointikoneen valo skannaa kuvan ja muodostaa pinnalle latentti kuvan. Tätä kuvaa kehitetään jauhemaisella väriaineella (tonerilla) ja siirretään paperille, jossa se kiinnitetään lämpökäsittelyllä. Nykyään valokopiointi kattaa myös digitaaliset kopiointiprosessit, joissa skannaus, mahdollinen muokkaus ja tulostus tai tallennus verkkoon voidaan suorittaa.

Historia: Kopioprosessin kehitti 1930-luvulla Chester Carlson, ja ensimmäiset kaupalliset kopiokoneet, kuten Xerox 914, tulivat markkinoille 1959. 1990-luvulta lähtien digitaaliset monitoimilaitteet yhdistävät kopioinnin, skannauksen, tulostuksen ja faksauksen sekä verkkoon että pilvitallennukseen.

Käyttökohteet ja lainsäädäntö: Valokopiointi on keskeinen toiminto toimistoissa, kirjastoissa ja oppilaitoksissa, mutta sen käyttö on rajoitettu tekijänoikeuslainsäädännön mukaan. Kopioinneissa on syytä huomioida, mitkä sisällöt saa kopioida ilman lisenssejä ja milloin tarvitaan lupia. Ympäristötekijät: kopiokoneiden tonerit ja kierrätys sekä energian kulutus asettavat kestävyyden etusijalle; monet nykyaikaiset laitteet tarjoavat energiansäästötiloja ja kierrätysvaihtoehtoja.