Valkoisuusarvo

Valkoisuusarvo on mitta, jolla kuvaillaan aineen kykyä näyttää valkoiselta suhteessa referenssin valkoisuuteen. Se liittyy sekä valkoisuuden että kirkkauden käsitteisiin: valkoisuusarvo yleensä kertoo kuinka lähellä puhdasta valkoista referenssiä jokin materiaali rivinsä reflaktiossa on, kun taas kirkkaus kuvaa näkyvää kirkkautta valaistussa ympäristössä.

Valkoisuusarvon mittaus perustuu heijastuksen tai spektrin analysointiin. Yleisiä mittausmenetelmiä ovat spektri- tai valonheijastusmittaukset, joissa näyte altistetaan standardoidulle valonlähteelle (esim. D65) ja havainnoilla sekä mittauksilla luodaan tummuus- ja värisätejä. Eri teollisuudenalat voivat käyttää erilaisia börjeitä ja laskukaavoja, kuten CIE:n valkoisuusindeksejä tai ISO- sekä Munsell-viitearvoja, jotka ottavat huomioon sekä spektrin että blu(m-) reflektanssin vaikutusta.

Käyttökohteita ja sovelluksia on monia. Valkoisuusarvoa seurataan erityisesti paperin, kartongin, tekstiilien, muovien ja maalien laadunvarmistuksessa sekä tulostus- ja pakkausaloilla. Digitaalissa kuvan- ja valokuvauksessa valkoisuusarvo voi ohjata kameran kalibrointia tai kuvankäsittelyä, kun pyritään säilyttämään valkoisen alueen neutraalius.

Rajoitteet ja huomioitavat tekijät liittyvät valaistukseen, havainnoitsijaan, mittalaitteiden kalibrointiin sekä näytteen ikään ja sävymuutoksiin. Valkoisuusarvo ei ole absoluuttinen ominaisuus, vaan kontekstuaalinen mitta, joka vaihtelee käyttöolosuhteiden mukaan.

Lisätietoa-alueet: valkoisuus, kirkkaus, spektriheijastus, CIE- ja ISO-mittaukset.