Valittaminen

Valittaminen on tyytymättömyyden ilmaisemista, jonka kohde voi olla henkilö, tilanne tai elämän yleinen kehitys. Se voi olla suullista tai kirjallista ja liittyä sekä yksittäiseen tapahtumaan että toistuvaan kokemukseen. Suomessa sana valittaminen on arkikielessä yleistä sekä tunteiden purkamis- että pyyntö- tai huomautusilmaus. Eri konteksteissa valittaminen voi toimia sekä sosiaalisena tukena että konflikteja aiheuttavana käytöksenä.

Termi valittaminen juontaa verbiä valittaa, joka tarkoittaa ilmaista tyytymättömyyttä. Kielessä valitus viittaa muodolliseen valitusprosessiin tai -kanavaan; valittaminen kuvaa arkipäiväistä, usein välineellistä ilmaisua.

Valittaminen voidaan jäsentää kahteen päätyyppiin: rakentava ja destruktiivinen. Rakentava valittaminen osoittaa ongelman ja pyrkii muutokseen sekä esittää ratkaisuja. Destruktiivinen valittaminen keskittyy vain kokemuksen vahvistamiseen ilman tarkoitusta ratkaista tilannetta. Valittaminen voi vahvistaa sosiaalisia suhteita, mutta se voi myös kuormittaa ja luoda negatiivista ilmapiiriä, erityisesti jos se toistuu.

Kontekstissa koti, työpaikka ja verkko-keskustelut valittaminen ilmenee eri tavoin. Tutkimukset osoittavat, että venttaaminen voi lievittää tilapäistä stressiä, mutta säännöllinen valittaminen voi lisätä pahoinvointia sekä heikentää työ- ja ihmissuhteita.

Rakentavaa valittamista voi edistää rajoittamalla kertojen määrää, kohdentamalla valitus oikealle vastaanottajalle, keskittymällä tilanteen ratkaisemiseen sekä ilmaisemalla tunteet rakentavasti. Tuki ja neutraali palaute voivat auttaa purkauksien jälkeen siirtämään huomion ratkaisuihin.