Valaistuslaadun

Valaistuslaadun käsite kuvaa valaistuksen ominaisuuksien kokonaisuutta, jotka vaikuttavat näkemiseen, turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja energiatehokkuuteen. Hyvä valaistuslaatu yhdistää riittävän valaistusvoimakkuuden, tasaisen jakautumisen, oikean värintoiston sekä hallitun häikäisyn ja silmien rasituksen minimoinnin. Se riippuu sekä valonlähteistä että tilan suunnittelusta, sekä siitä, miten valo kohdistuu työtasolle ja pintoihin.

Keskeisiä mittareita ovat valaistusvoimakkuus työpisteillä (lux), pinnan luminanssi (cd/m^2), värintoisto (CRI, Ra) ja värilämpötila (CCT, kelvin). CRI kuvaa, miten luonnollisesti värit toistuvat valossa; käytännössä 80+ riittää moniin toimistoympäristöihin, kun taas erikoiskäyttökohteissa voi olla tarvetta korkeammasta CRI:sta ja suuremmasta R9-arvosta. CCT määrittelee valon sävyn: noin 3000–4000 K on yleinen toimistossa. Spektri ja valon hajonta vaikuttavat värierotteluun ja silmien rasitukseen. Häikäisyä hallitaan UGR-arvolla; pienempi arvo tarkoittaa vähemmän häikäisevyyttä. Lisäksi huomioidaan valon vaihtelu ja mahdollinen flicker eli valon rytminen pulssi.

Valaistuslaadun arvioinnissa noudatetaan standardeja ja ohjeistuksia, kuten EN 12464-1 valaistus työtiloissa, sekä alueellisia suosituksia. Arviointi yhdistää objektiiviset mittaustulokset ja käyttäjien subjektiivisen kokemuksen. Suunnittelussa arvioidaan tilan käyttötarkoitus, käyttäjäryhmät, päivänvalo ja energiatehokkuustavoitteet.

Valaistuslaadun suunnittelu alkaa tarpeiden kartoituksesta: tilan tehtävien sekä valaistus- ja häikäisypainotuksen asettamisesta. Lopulta valitut valonlähteet, sijoittelu ja ohjausratkaisut pyritään optimoimaan sekä havaittuun suorituskykyyn että energian käyttöön.