valaistusvoimakkuuden

Valaistusvoimakkuus määrittelee sen, kuinka paljon valoa osuu tietylle pinnalle. Tieteellinen termi on illuminance, ja sen mittayksikkö on lux (lx). Valaistusvoimakkuudella on keskeinen rooli näkemisessä, värien havaitsemisessa ja tilan kokemuksessa. Sitä käytetään laajalti rakennussuunnittelussa, sisävalaistuksessa ja energiatehokkuuden hallinnassa.

Mitat ja laskenta

Valaistusvoimakkuutta mitataan lux-mittarilla (valomittari). Mittausolosuhteisiin vaikuttavat valonlähteiden etäisyys, valaistuksen kulma pinnasta sekä useiden lähteiden yhteisvaikutus. Yksinkertainen peruslasku: jos valonlähteen valovoima I on kandelaa ja etäisyys pinnasta on r metrejä, ja valo osuu pinnalle normaalisti, illuminance on E ≈ I / r^2 luxina. Kun kulma θ ei ole 0, E = I cos θ / r^2.

Sovellukset ja standardit

Ammattikäytössä valaistusvoimakkuudelle annetaan suosituksia riippuen tilan käyttötarkoituksesta. Kansainväliset standardit ja ohjeistukset, kuten ISO/EN-tyyppiset työvalaistuksen ohjeistukset ja CIE-standardiensa suositukset, määrittävät minimiluokkia, glare-tason ja värintoiston vaatimuksia. Esimerkiksi toimistotiloissa valon tasojen määrä sijoittuu usein satojen luxien alueelle työpisteestä riippuen, kun taas tuotanto- ja myymälätiloissa arvot voivat poiketa.

Laadun huomiointi

Valaistusvoimakkuuden lisäksi tilan laatu riippuu värilämpötilasta, värintoistoindeksistä (CRI), valaistuksen dynamiikasta sekä luonnonvalon integroinnista. Energiatehokkuus ja tilojen käyttäjän hyvinvointi paranevat, kun voimakkuutta säädetään tarpeen mukaan ja valaistus suunnitellaan kokonaisuutena.