värilämpötilasta

Värilämpötila on valonlähteen sävyä kuvaava ominaisuus. Se määritellään vertaamalla todellista valonlähdettä teoreettiseen mustan kappaleen säteilyyn, joka saavuttaa saman visuaalisen värin. Värilämpötila ilmoitetaan yleensä kelvineinä (K).

Matalat värilämpötilat, kuten 2000 K, vastaavat keltaista ja punaista valoa, jota esimerkiksi kynttilän liekki tai perinteinen hehkulamppu tuottaa. Tällainen valo koetaan lämpimänä ja tunnelmallisena. Kun värilämpötila kasvaa, valon sävy muuttuu kohti valkoista ja lopulta sinertävää.

Keskivärilämpötilat, noin 4000 K, tuottavat neutraalin valkoista valoa, joka muistuttaa päivänvaloa pilvettömänä päivänä. Tämä värilämpötila on yleinen toimistoissa ja muissa tiloissa, joissa tarvitaan hyvää näkyvyyttä ilman värin vääristymistä.

Korkeat värilämpötilat, yli 6000 K, tuottavat sinertävää valoa. Tämä on tyypillistä esimerkiksi kirkkaalle päivätaivaalle tai tietyille kaasupurkauslampuille. Sinertävä valo voi tuntua viileältä ja virkistävältä, mutta liian korkea värilämpötila voi joskus tuntua epämiellyttävältä tai aiheuttaa heijastuksia.

Värilämpötila on tärkeä tekijä valaistussuunnittelussa. Se vaikuttaa tilan tunnelmaan, värien toistumiseen ja ihmisten viihtyvyyteen. Eri käyttötarkoituksiin sopivat erilaiset värilämpötilat, ja nykyaikaiset valaisimet tarjoavat usein mahdollisuuden säätää värilämpötilaa.