kynttilän

Kynttilä on palava valonlähde, jonka perusosa on vahapohjainen kappale ja sen sisään asetettu lanka. Kun kynttilä sytytetään, liekki syö polttoaineen (vahaan) ja vaha sulaa nousevan langan kautta liekin ulottuville. Sula vaha muodostaa tasaisen valon ja lämpöä, ja useimmat kynttilät palavat seuraavat aikaa ja kokoa vastaavasti.

Kynttilöissä käytetään erilaisia vahoja, kuten parafiinia, mehiläisvahaa tai kasvivahoja (esimerkiksi soijavahaa). Yksi kynttilän tärkeimmistä tekijöistä on lankatekijä, joka ohjaa palamista ja vaikuttaa palamisen laatuun. Kynttilöitä on monenlaisia: ruokapöydän kynttilät (taper-kynttilät), sisustuskynttilät, votiivikynttilät ja teelämpökynttilät, sekä suuremmat saippuamaiset tai koristeelliset mallit. Lisäksi nykyisin markkinoilla ovat yleisiä LED-kynttilät, jotka jäljittelevät valon ulkonäköä ilman polttoainetta.

Kynttilöiden historia ulottuu muinaiseen aikaan, jolloin käytettiin eläinrasvaa tai mehiläisvahaa valonlähteenä. Teollistumisen myötä parafiini yleistyi 1800-luvulla, mikä teki kynttilöistä halvemmin tuotettavia ja saatavilla ympäri vuoden. Nykyään kynttilät liittyvät sekä arkeen että juhliin, kuten juhla- ja tunnelmavalon luomiseen sekä romanttisiin, rituaalisiin tai uskonnollisiin käyttötarkoituksiin.

Turvallisuus on tärkeää kynttilöitä käytettäessä. Polttoaineen, liekkiä lähellä olevien materiaalien sekä paloturvallisuuden huomioiminen on olennaista: aseta kynttilät palamattomalle, tasaiselle aluset, pidä ne poissa lasten ja lemmikkien ulottuvilta, ja sammuta kynttilä asianmukaisella sammutussauvalla tai -köszönöt. Älä jätä kynttilöitä vartioimatta tai unohduksiin palamaan. Ympäristöä ajatellen parafiinin sijasta voivat olla ympäristöystävällisemmät vahat, kuten soija- tai mehiläisvahaa, ja kierrätettävät tai uudelleenkäytettävät astiat.