kynttilä

Kynttilä on vahasta valmistettu kappale, jonka keskellä on palava osa. Kun kynttilä sytytetään, vaha sulaa lutelee ympärilleen ja antaa valon tilaan. Kynttilöitä on erikokoisia ja -muotoisia, esimerkiksi pöytäkynttilöitä, tuikkuja eli pienikokoisia litteitä kynttilöitä, votiivikynttilöitä sekä pylväskynttilöitä.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat: kynttilöitä käytetään pääasiassa valonlähteenä, mutta niitä arvostetaan myös sisustuksessa ja seremonioissa. Monissa kulttuureissa kynttilät liittyvät juhliin, rukouksiin ja muistamiseen. Suomen talviolosuhteissa kynttilät ovat erityisen suosittuja pimeyden keskellä ja kodin lämpöä korostavia elementtejä.

Materiaaleja on erilaisia. Kynttilöissä yleisimpiä ovat parafiinivahat sekä luonnollisemmat vaihtoehdot, kuten mehiläisvaha ja soijavaha. Wikin keskiosa palvelee luvattu osa – piki tai lanka tässä yhteydessä on perinteisesti keskellä ja sytytettäessä antaa palavan polttoaineen. Kynttilöitä voidaan vetää sukupolvien ajan eri väreillä, tuoksuilla ja lisäaineilla.

Käyttö- ja turvallisuusohjeet ovat tärkeitä: aseta kynttilä palamattomalle, tasaiselle pinnalle, pidä erotetusti syttyvistä aineista ja lapsista sekä leikkaa/pidä kukin wikin pituus noin 5–6 millimetriin ennen sytytystä. Älä jätä kynttilöitä ilman valvontaa, sammuta ne tulipaloriskin vuoksi ja käytä sytykettä tai sytytysnestettä. Kun kynttilä palanuttaan, esim. ensimmäinen polttoillankaus tulisi tehdä tasaisesti, jotta kynttilä ei muodostu tunnelimuodostumaksi. Kynttilää, kuten sanaa, voidaan käyttää monella tavalla: esimerkiksi lauseessa "kynttilää poltettiin huoneessa" on partitiivirakenne; sanan 'kynttilää' on kyseessä partitiivimuoto.