Vakuoleja

Vakuolit ovat solujen kalvon ympäröimiä tiloja, jotka voivat sisältää vettä, ioneja, sokereita sekä erilaisia metaboliitteja. Niiden tehtävät vaihtelevat solutyypin mukaan, mutta yleisesti ne toimivat varastointipaikkoina, osallistuvat aineiden säätelyyn ja auttavat ylläpitämään solun sisäistä tasapainoa. Eri organisms voivat sisältää erilaisia vakuoleja, kuten keskivakuoleja kasvi- ja sienisoluissa sekä kontraktiivisia vakuoleja joidenkin alkueläinten soluissa.

Kasvisoluissa yleisin vakuolityyppi on keskivakuoli, joka voi täyttää suurimman osan solun tilavuudesta. Keskivakuolissa on tonoplastin reunustama vakuoliväli, ja sen sisällön pääasiallisena tehtävänä on varastoida vettä ja aineita sekä ylläpitää turgoripainetta ja osmoregulaatiota. Vakuolit myös tallentavat pigmenttejä kuten anthocyanineja sekä sekundaarisia metaboliitteja ja muita hajotus- tai varastoaineita.

Vakuoleja muodostuu erilaisten vesikudosten fuusioitumisesta ja ne voivat sisältää erilaisia entsyymejä, kuten hajotusentsyymejä, erityisesti silloin kun vakuolia käytetään kierrätykseen tai solun roskien käsittelyyn. Tonoplastin proteiinityypit pitävät yllä pH- ja ionitasapainoa vakuolissa sekä mahdollistavat allocator- ja kuljetusmekanismit.

Monissa yksisoluisissa organismeissa, kuten alkueläimissä, esiintyy kontraktivisia vakuoleja, jotka keräävät liuosta ja pumppaavat sen ulos solusta ympäristöön vedenpoiston ja homeostaasin ylläpitämiseksi. Yhteenvetona vakuolit ovat monipuolisia ja keskeisiä solujen sisäisen ympäristön hallinnassa.