Vakavaraisuusraportointi

Vakavaraisuusraportointi on rahoituslaitosten ja valvontaviranomaisten välinen tiedonvaihto, jossa ilmoitetaan toiminnan vakavaraisuutta ja riskiprofiilia koskevat keskeiset mittarit. EU:n sääntelyssä pankkitoiminnassa tämän kaltainen raportointi perustuu Basel III -periaatteisiin, ja vakuutussektorilla Solvency II -kehykseen. Suomessa raportoinnista vastaa Finanssivalvonta, ja suurimmat toimijat voivat kuulua myös eurooppalaisen valvontaverkoston piiriin.

Raportointi tapahtuu säännöllisesti, tyypillisesti neljännesvuosittain ja vuosineljänneksittäin sekä lisäselvityksiä pyydettäessä. Pankkitoiminnassa vakavaraisuusmittareihin kuuluvat oman pääoman suhteelliset osat (esimerkiksi CET1), kokonaispääoma ja riskin perusteella laskettuja varoja kuvaavat luvut sekä luottoriskin ja markkinariskin arviot; lisäksi raportoidaan likviditeettiä kuvaavat mittarit, kuten LCR ja NSFR. Vakuutusyhtiöillä keskeisiä arvoja ovat omat pääomat suhteessa solvency capital requirementeihin (SCR) ja minimi pääomavaatimuksiin (MCR), sekä ORSA-prosessin tulokset ja Solvency II:n mukaiset QRT-tiedot.

Tarkoituksena on tukea valvontaa ja riskien hallintaa, lisätä markkinaosapuolten luottamusta sekä varmistaa, että toimijat kykenevät kattamaan todennäköiset riskit sekä erityisesti kriisitilanteissa säilyttämään vakavaraisuutensa. Haasteita voivat olla datan laadun varmistaminen, mallien hyväksyntä sekä raportointikäytäntöjen tekninen yhteensopivuus eri viranomaisten vaatimusten kanssa.