Vajaatoimintoihin

Vajaatoimintoihin on yleistermi, jolla tarkoitetaan elimellisten, kognitiivisten tai psyykkisten toimintojen alentuneita tai menettäneitä kykyjä, mikä heikentää henkilön päivittäisiä toimintoja ja osallistumista yhteiskunnan toimintoihin. Termi kattaa sekä pysyvät että tilapäiset, lievät että vaikeat toimintakyvyn alenemat ja sitä käytetään sekä kliinisissä että sosiaali- ja kuntoutusasiakirjoissa. Vajaatoimintoihin voi johtaa sairaudet, vammat, ikääntyminen sekä synnynnäiset tai hankitut tilat.

Vajaatoimintoihin voi ilmetä motorisissa, sensorisissa, kognitiivisissa, kommunikaatio- tai mielenterveyden häiriöissä, sekä useiden toimintojen samanaikaisessa rajoittuneisuudessa. Ne voivat vaihdella yksilöllisesti, sekä ajallisesti, ja ne voivat olla tilapäisiä tai pysyviä.

Arvioinnissa tarkastellaan sekä toimintakykyä että osallistumista arjen, työn ja vapaa-ajan tilanteissa. Keskeisiä mittareita ovat päivittäisten toimintojen suoriutuminen (ADL), itsestä huolehtimisen taidot (IADL) sekä laajempi toimintakyky. Käytettäviä arviointityökaluja ovat kliiniset testit, havainnointi ja potilastietojen tarkastelu.

Hoitotoimet ja tuki tähtäävät toimintakyvyn ylläpitoon, palauttamiseen tai kompensoimiseen sekä osallistumisen mahdollistamiseen. Näitä ovat kuntoutus, fysioterapia, toimintaterapia, puhe- ja kielellinen terapia sekä lääketieteellinen hoito. Apuvälineet, koti- ja työympäristön mukautukset sekä esteettömyyden parantaminen helpottavat päivittäisiä tehtäviä. Koulutus- ja työllistämispalvelut tukevat itsenäisyyttä ja osallisuutta.

Vajaatoimintojen hallinta ja tuki kuuluu terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja vammaispalvelujen piiriin. Keskeisiä tavoitteita ovat tasa-arvoinen osallistuminen, oikeudet sekä esteettömyys ja saavutettavuus, sekä yksilöllinen, tarpeisiin perustuva tuki.