Vaikuttavuuteen

Vaikuttavuus on arvioinnin keskeinen käsite, joka kuvaa sitä, miten ja missä määrin jokin toimenpide, ohjelma tai politiikka saavuttaa sille asetetut tavoitteet sekä tuottaa toivottuja vaikutuksia kohdeyleisössä. Vaikuttavuuden tarkastelu keskittyy lopputuloksiin ja niiden merkitykseen, ei ainoastaan toimintaa tai tuotoksia. Kielessä vaikuttavuuden muotoja, kuten vaikuttavuuteen, käytetään viittaamaan koettuihin vaikutuksiin ja siihen mihin suuntaan vaikutukset kohdistuvat.

Vaikuttavuuden arviointi voidaan tehdä sekä suunnitteluvaiheessa että jälkeen. Tavoitteena on osoittaa, että toimenpide tuottaa halutut muutokset tai että ne ovat seurausta toiminnasta. Arviointi hyödyntää logiikan mallinnusta ja teoriaa muutoksesta sekä valitsee indikaattoreita, jotka mittaavat sekä välituotteita että lopullisia vaikutuksia.

Menetelmällisesti vaikuttavuuden arviointi voi sisältää sekä kokeellisia että ei-kokeellisia lähestymistapoja. Esimerkkejä ovat satunnaistetut kontrolloidut kokeet (RCT:t) sekä ei-kokeelliset menetelmät kuten difference-in-differences, regressio- ja propensity-score -analyysit. Yhteistyössä huomioidaan konteksti, attribuutio-ongelmat ja ajallinen viive. Usein yhdistetään sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä.

Käyttökonteksteja ovat terveydenhuolto, koulutus, sosiaalipalvelut, julkinen hallinto sekä kehitysyhteistyö. Vaikuttavuudesta puhutaan usein yhdessä kustannusvaikutusten kanssa sekä laajemman sosiaalisen hyödyn arvioinnin kanssa.

Haasteita ovat monimutkaisuus, pitkä aikaväli vaikutusten ilmenemisessä ja sen osoittaminen, sekä se, ettei aina ole mahdollista osoittaa suoranaista syy-seuraussuhdetta. Silti vaikuttavuuden systemaattinen arviointi tukee päätöksentekoa ja ohjaa parempia investointeja.