Vaihtelevuus

Vaihtelevuus tarkoittaa ilmiön havaittavien arvojen eroja. Se kuvaa, kuinka paljon mittaustulokset poikkeavat keskimääräisestä tai odotetusta arvosta. Vaihtelevuutta voidaan pitää sekä luontaisena ominaisuutena että mittausvirheen tuloksena.

Tilastotieteessä vaihtelevuus mitataan esimerkiksi vaihteluvälin, varianssin, keskihajonnan sekä suhdelukuna (muunnuskerroin). Lisäksi jakauman symmetriaa ja kertymää voidaan kuvata todennäköisyysjakaumien mukaan. Suuri vaihtelevuus tarkoittaa usein alhaista tarkkuutta; pieni vaihtelevuus viittaa konsistenssiin.

Biologiassa ja genetiikassa vaihtelevuus viittaa geneettiseen ja fenotyyppiseen monimuotoisuuteen. Geneettinen vaihtelu on perinnöllistä ja mahdollistaa sopeutumisen; ympäristötekijät voivat lisätä tai pienentää fenotyyppistä vaihtelua. Lajinsisäinen vaihtelu ja populaatiogenetiikka ovat keskeisiä teemoja.

Kielitieteessä vaihtelevuus ilmenee kielenkäytön variaationa puhujien, tilanteiden ja kieliyhteisöjen välillä: fonologinen, morfologinen, syntaktinen sekä semanttinen vaihtelu.

Käytännössä vaihtelevuutta arvioidaan tilastollisesti ja se huomioidaan tutkimus- tai tuotantoprosesseissa suunnittelulla, suurella otoskoolla, toistettavuudella sekä mallintamalla variansseja. Laadunvarmistuksessa prosessivaihtelun hallinta ja kontrollointi ovat keskeisiä. Vaihtelevuus liittyy siten sekä mittaajan tulkintaan että ilmiön rakenteellisiin ominaisuuksiin eri tieteenaloilla.

---