Vahingonkorvausvelvoite

Vahingonkorvausvelvoite on oikeudellinen velvoite, jossa vahingon aiheuttanut henkilö on velvollinen korvaamaan toiselle aiheutuneen vahingon. Se syntyy usein, kun vahinko johtuu henkilön laittomasta menettelystä, huolimattomuudesta tai sopimuksen rikkomisesta, mutta joissakin tapauksissa vastuuta voi rasittaa myös sopimuskieltävän toiminnan ulkopuolinen syy tai tiukkaa vastuun luova sääntely.

Vahingonkorvauslainsäädäntö käsittää pääasiassa yleisen vahingonkorvausvelvoitteen sekä erityisalojen säännökset, kuten tuoteturvallisuus-, ajoneuvo- ja työoikeudelliset vastuut. Yleisen periaatteen mukaan vahingon kärsinyt saa korvauksen todellisista vahingoista sekä aiheutuneista menetyksistä ja kuluista. Vahinko voi olla sekä aineellista että toisinaan ei-aineellista (esim. kärsimyksen korvaaminen), riippuen säädöksistä ja tapauksesta.

Vastuu riippuu usein siihen liittyvästä velvoitteesta ja siitä, onko tekijä toiminut huolimattomasti tai tahallisesti. Puolesta voidaan käyttää eri oikeudellisia puolustuksia, kuten syyn määräävä vaikutus toisen osapuolen osittaisesta varallisuusvastaudiosta, pakko tai äärimmäinen este, sekä osittainen rajoitus yhteisvastuullisissa tilanteissa. Riippumatta vapausasteesta ratkaisut perustuvat todisteisiin vahingosta ja sen syy-seuraussuhteesta.

Korvausmenettely alkaa usein vahingon kärsijän vaatimuksena ja voi johtaa oikeudenkäyntiin tai ratkaistaan sopimuksen kautta vakuutusten avulla. Vakiintuneet vanhentumissäännöt voivat rajoittaa vaatimusten esittämistä, ja siten sekä vahingonaiheuttajalla että vahingon kärsijällä on syytä toimia ajoissa.