Vaatimattomuus

Vaatimattomuus on luonteenpiirre tai elämäntapa, jossa henkilö ei korosta omia saavutuksiaan, varallisuuttaan tai asemaansa, vaan toimii hillitysti ja ilman turhaa koreilua. Se voi ilmetä puheessa, käytöksessä sekä tavassa, jolla ihminen kohtelee muita. Vaatimattomuus voidaan nähdä sekä moraalisena arvona että esteettisenä tai käytännöllisenä lähestymistapana arkeen.

Kielitieteellisesti sana muodostuu adjektiivista vaatimaton ja -muus- suffiksin kautta. Siitä käytetään sekä kuvailevaa että substantiivina toiminutta ilmaisua: vaatimattomuus tarkoittaa tätä ominaisuutta tai tilaa. Etymologisesti termi tiivistää ajatuksen siitä, ettei korosteta omia vaatimuksia tai pätemistä.

Käyttöyhteyksiä ja merkityksiä on useita. Vaatimattomuutta arvostetaan monissa kulttuureissa ja uskonnollisissa yhteyksissä nöyryytenä, kohteliaisuutena ja toisista piittaamisen ilmauksena. Arkipäivän kielessä sitä kuvaillaan esimerkiksi seuraavasti: Hän pukeutui vaatimattomasti, talot rakennettiin vaatimattomasti ilman suuria koristeita. Vaatimattomuus voi viitata sekä yksilön temperamenttiin että hänen elintapoihinsa.

Rajat ja näkökulmat huomioivat, että liiallinen vaatimattomuus voi johtaa epävarmuuteen tai itseluottamuksen puutteeseen. Siksi vaatimattomuutta tarkastellaan usein tasapainon löytämisenä: ei-korostavaa käytöstä, mutta samalla ymmärrystä omasta arvosta. Läheisiä käsitteitä ovat nöyryys ja yksinkertaisuus.