Vähimmäispääomavaatimukset

Vähimmäispääomavaatimukset ovat sääntelyvaatimuksia, jotka määräävät finanssilaitoksille, kuten pankeille ja vakuutusyhtiöille, vähimmäismäärän omaa pääomaa, joka niiden on pidettävä suhteessa riskialttiisiin varoihinsa. Nämä vaatimukset on suunniteltu varmistamaan laitosten vakavaraisuus ja kyky selviytyä odottamattomista tappioista, mikä puolestaan edistää rahoitusjärjestelmän vakautta.

Keskeisiä periaatteita vähimmäispääomavaatimuksissa ovat luottoriskin, markkinariskin ja operatiivisen riskin kattaminen. Eri riskityypit arvioidaan ja niille lasketaan painoarvo, jonka perusteella lasketaan vaadittava pääomamäärä. Esimerkiksi Basel-sopimukset (Basel I, Basel II ja Basel III) ovat kansainvälisiä sääntelykehyksiä, jotka ovat muokanneet ja kehittäneet näitä vaatimuksia maailmanlaajuisesti.

Pääomavaatimusten lisäksi finanssilaitoksia koskevat myös muita vakavaraisuutta mittaavia ja valvovia säännöksiä, kuten likviditeettivaatimukset. Tavoitteena on, että laitoksilla on riittävästi pääomaa ja likviditeettiä toimintansa jatkumisen turvaamiseksi myös vaikeissa taloudellisissa tilanteissa. Valvontaviranomaiset, kuten Suomessa Finanssivalvonta, seuraavat näiden vaatimusten noudattamista ja voivat määrätä toimenpiteitä, jos laitos ei täytä niitä.