Uutiskulutus

Uutiskulutus tarkoittaa yksilön tai yhteisön tapaa hakea, vastaanottaa ja käsitellä uutistietoa. Siihen sisältyvät sekä itse uutisten valitseminen että niiden seurannan intensiteetti ja syvällisyys. Uutiskulutusta voivat ohjata sekä ajankohtaiset tapahtumat että pidempiaikaiset kiinnostuksen kohteet.

Tyypillisiä kanavia ovat uutissanomalehdet ja verkkosivustot, sovellukset, televisio, radio sekä sosiaalinen media. Yhä useampi käyttää useampaa välinettä samanaikaisesti, ja mobiililaitteet ovat usein ensisijainen pääsykanava. Sisältö vaihtelee perinteisistä artikkeleista videoihin, podcasteihin sekä nopeisiin otsikkovetoihin.

Uutiskulutukseen vaikuttavat muun muassa personointi (algoritmit), ajankohtaisuus, medioiden luotettavuuden kokemus sekä yksilön digitaidot. Demografiset tekijät, asuinpaikka ja aikaisemmat mediakäyttäytymisen tavat voivat muuttaa, mitä kulutetaan ja miten.

Se vaikuttaa sekä yksilön tietopääomaan että yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Säännöllinen ja monipuolinen uutiskulutus voi lisätä ymmärrystä ja osallistumista, mutta siihen liittyy myös informaatiotulvaa, ylirasitusta sekä valikoivaa altistumista ja mahdollinen epäluottamus mediaan.

Mittaaminen tapahtuu kyselyillä, päiväkirjoilla sekä analytiikalla verkkopalveluissa ja sovelluksissa. Keskeisiä mittareita ovat kulutetun ajan määrä, käytettyjen lähteiden monipuolisuus ja luotettavuuden arviointi.

Trendeinä ovat mobiilikäytön kasvu, push-ilmoitukset ja nopeiden, tiivistettyjen uutisten suosio sekä algoritmien vaikutus sisällön valintaan. Samaan aikaan korostuu median lukutaito ja pyrkimys torjua virheellistä tietoa.