Uusintakäyttöön

Uusintakäyttöön tarkoittaa tilannetta, jossa käytetty tai poistettu tavara valmistellaan uudelleen käyttöön sen alkuperäisellä tarkoituksella tai vastaavalla käyttötarkoituksella. Se on kiertotalouden keskeinen osa, jossa esineet pyritään pitämään käytössä mahdollisimman pitkään sen sijaan, että ne hävitetään tai kierrätetään tavallisesti energiatehokkaasti.

Prosessi etenee yleensä keräyksestä ja lajittelusta tarkastukseen, kuntoarviointiin sekä mahdolliseen korjaamiseen, puhdistamiseen ja testaamiseen. Valmiina uuteen käyttöön tavarat voidaan myydä uudelleen, lahjoittaa tai kunnostaa edelleen käyttökelpoiseksi tuotteeksi. Keskeisiä seikkoja ovat tekninen soveltuvuus, turvallisuus sekä laatuvaatimusten täyttäminen.

Uusintakäyttöön liittyy sekä julkisia että yksityisiä toimintoja, kuten kaupungin kierrätys- ja jätteenkeräyskeskukset, korjaamokäytännöt ja kierrätysmuotoiset myynti- ja lahjoituskanavat. Lainsäädäntö ja politiikka tukevat tätä toimintaa esimerkiksi jätteen ehkäisy- ja kiertotalousstrategioissa sekä alueellisissa jätteenkäsittelysuunnitelmissa. Tavoitteena on vähentää jätteen määrää, pienentää uusien tuotteiden tuotannosta aiheutuvaa ympäristökuormitusta sekä edistää resurssien parempaa hyödyntämistä.

Haasteina ovat laatukysymykset, logistiikka, kustannukset sekä standardien ja tiedon puute. Hyötyinä ovat ympäristövaikutusten vähentäminen, sosiaalinen osallistuminen sekä uusintakäyttöön soveltuvien markkinoiden ja työpaikkojen syntyminen korjaus-, kierrätys- ja uudelleenkäyttösektoreilla. Esimerkkejä ovat käytettyjen tavaroiden myynti- ja korjaamokeskukset sekä lahjoitus- ja kierrätyskeskukset.