Ultraäänipaksuusmittausta

Ultraäänipaksuusmittaus on ei-tuhoava mittausmenetelmä, jota käytetään mittaamaan materiaalin paksuutta. Se perustuu ultraäänipulssien lähettämiseen materiaalin läpi ja niiden heijastusten mittaamiseen. Nämä heijastukset syntyvät, kun ultraäänipulssi kohtaa materiaalin vastakkaisen pinnan tai sisäisen rakenteen. Mittauslaitteisto koostuu yleensä anturista, joka lähettää ja vastaanottaa ultraäänipulsseja, sekä näyttöyksiköstä, joka näyttää mitatun paksuuden.

Ultraäänipaksuusmittaus toimii siten, että anturi asetetaan mitattavan kappaleen pinnalle. Anturi lähettää lyhyen ultraäänipulssin, joka kulkee materiaalin läpi. Kun pulssi saavuttaa kappaleen takapinnan, se heijastuu takaisin anturiin. Mittauslaite laskee ajan, joka kuluu pulssin matkustamiseen edestakaisin. Koska ultraäänen nopeus materiaalin sisällä on tunnettu tai se voidaan kalibroida, laite voi laskea materiaalin paksuuden kertomalla ajan ja nopeuden puolikkaalla.

Tätä menetelmää käytetään laajasti teollisuudessa, esimerkiksi metallien, muovien, lasin ja komposiittimateriaalien paksuuden mittaamiseen. Sitä hyödynnetään erityisesti tilanteissa, joissa kappaleeseen ei ole pääsyä molemmilta puolilta tai kun halutaan välttää kappaleen vahingoittumista. Tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi putkien, säiliöiden, paineastioiden ja muiden rakenteiden seinämänpaksuuden valvonta korroosion tai kulumisen varalta. Menetelmä vaatii yleensä kontaktin pinnan ja anturin välille, johon käytetään usein kytkentäainetta, kuten geeliä, äänen siirtymisen varmistamiseksi.