Ultranoituarvionnit

Ultranoituarvionnit ovat käsite, jota käytetään kuvaamaan tutkimuksellista lähestymistapaa noituuden ja siihen liittyvien ilmiöiden arvioimiseksi. Sen tavoitteena on selvittää, mitkä todisteet ovat luotettavia, millainen kulttuurinen ja historiallinen konteksti väitteisiin liittyy sekä miten tarinat ja kokemukset syntyvät yhteisöissä.

Termi muodostuu sanoista ultra- (poikkeuksellisen tai syvällisen tarkastelun) sekä noita ja arvioinnit. Sitä esiintyy erityisesti folklore- ja kulttuurintutkimuksen piirissä sekä joidenkin nykyisten mediakeskustelujen yhteydessä, joissa pyritään ilmiöitä tarkastelemaan kriittisesti ja systemaattisesti.

Menetelmät voivat sisältää sekä laadullisia että kvantitatiivisia keinoja. Lähtökohtana on lähdekritiikki: kulttuurinen ja historiallisen analyysi, kirjallisuuskatsaukset, kansanperinteen ja haastattelujen keruu sekä arkistojen, museoiden ja ympäristötutkimuksen keinojen hyödyntäminen. Mikäli mahdollista, hyödynnetään myös digitaalisen aineiston kartoitusta ja tilastollista analyysiä.

Käyttökohteet: ultranoituarvionnit voivat tukea folkloristista tutkimusta, kulttuuriperinnön tallentamista, koulutusta sekä museo- ja arkistotyötä. Ne palvelevat myös kriittistä keskustelua siitä, miten ilmiöistä kerrotaan ja miten ne ymmärretään yhteisöissä.

Kritiikki: Termi ja sen sovellukset ovat kiistanalaisia. On tärkeää välttää liiallista yliluonnollisen todistamisen pyrkimystä, erottaa tarinankerronta todistusaineistosta sekä huomioida eettiset näkökulmat ja kulttuuriset kontekstit.