Ultraääniohjauksessa

Ultraääniohjauksessa tarkoitetaan menetelmien ja toimenpiteiden suorittamista hyödyntämällä reaaliaikaista ultraäänikuvaa. Kuvantaminen mahdollistaa neulan tai instrumentin suunnan ja kulun kudoksessa sekä samalla paljon muuta anatomian tilaa esittävän tiedon realiaikaisesti. Tekniikassa käytetään erilaisia ultraäänisovelluksia, ja kuvaa voidaan tarvittaessa täydentää Doppler-signaaleilla verenkierron havainnointiin.

Sovellukset kattavat laajan alueen lääketieteessä. Yleisimmät ovat vaskulaarinen pääsy, kuten keskitetyn laskimon tai valtimon cannulaation opastus, sekä alueanesteet ja hermonkatkokset, joissa neulan kulkua ohjataan tarkasti oikeaan paikkaan. Biopsioissa ja nesteiden drenaamisissa ultraääni auttaa löytämään kohteen ja seuraamaan neulan etenemistä. Puolustus- ja potilaslaskennan lisäksi Ultraääniohjausta käytetään myös erilaisten pehmytkudosten tutkimisessa ja hoitotoimenpiteissä, joissa kuvantaminen vaihtuu toimenpiteen aikana.

Etuna on parempi onnistumisprosentti ja pienempi komplikaatioriski verrattuna perinteiseen arviopohjaiseen ohjaamiseen. Lisäksi se vähentää tarvetta altistaa potilasta ionisoivalle säteilylle ja mahdollistaa nopeamman toipumisen sekä potilaan turvallisemman hoitopolun. Haasteina ovat koulutuksen tarve ja operoinnin riippuvaisuus kokeneesta tekijästä, sekä heikentynyt kuva joissakin potilaissa esimerkiksi raskaan tai ylipainon, ilmanlaadun tai kaasujen vuoksi.

Turvallisuus on tärkeä periaate: ultraääniohjaus on yleisesti ottaen turvallinen, ja menetelmä perustuu steriiliin tekniikkaan sekä asianmukaiseen laitteistoon. Koulutus ja ohjeistus sekä protokollat varmistavat, että neulan ja instrumenttien kulku on hallittua ja potilas saa mahdollisimman vähän kudosvaurioita.