Ulkopuolisuus

Ulkopuolisuus on suomen kielessä käytetty termi, jolla viitataan henkilön tai ryhmän asemaan, jossa he eivät kuulu yhtä tiiviisti johonkin yhteisöön, ryhmän sisäpiiriin tai valtiolliseen yhteisöön. Sanaa käytetään sekä sosiaalisessa että kulttuurisessa keskustelussa kuvaamaan ulkopuolisuuden kokemusta tai tilaa.

Etymologisesti termi on muodostettu sanoista ulkopuolinen ja -isuus, jolloin kyse on ulkopuolisuuden tilasta tai toiseudesta. Käyttökonteksteja ovat esimerkiksi sosiaalinen integraatio ja marginalisaatio, joissa ulkopuolisuutta voivat kokea esimerkiksi maahanmuuttajat, nuoret, jotka kokevat eroa vertaisistaan, tai vähemmistöryhmien jäsenet. Poliittisessa ja kulttuurisessa keskustelussa ulkopuolisuus voi viitata siihen, miten eri ryhmät nähdään osallisina tai erotetaan yhteiskunnan keskustelusta.

Lakisääteisesti ulkopuolisuus ei ole virallinen asema; termi toiminee enimmäkseen kuvaavana ilmiönä eikä määriteltynä oikeudellisena statuksena. Kansalaisuus, oleskeluoikeus ja muut oikeudelliset statukset määrittelevät yksilön oikeudellisen aseman erikseen. Sosiologisena käsitteenä ulkopuolisuus korostaa kokemuksen ja mahdollisuuksien eriaisuuksia sekä sitä, miten yhteiskunta ja sen instituutiot voivat vaikuttaa yksilön osallisuuden tunteeseen.