Ulkomaalaislajien

Ulkomaalaislaji tarkoittaa lajia, joka esiintyy uudella alueella ulkomaisen alkuperänsä vuoksi eikä sille alueelle ole luonnollista levinneisyyttä. Lajin leviäminen alueelle on usein seurausta ihmisen toiminnasta – esimerkiksi kaupasta, matkustuksesta tai maankäytön muutoksista – mutta se voi johtua myös luonnollisesta dispersioista, joka vie lajin uuteen alueeseen ilman vahvaa ihmisen väliintuloa.

Ei-luontaisesti levinneiden lajien ryhmä sisältää tuotuja tai eksoottisia lajeja, jotka ovat päätyneet uudelle alueelleen ihmisen toiminnalla. Kun tällaiset lajit voivat aiheuttaa merkittäviä ekologisia, taloudellisia tai terveysvaikutuksia ja syrjäyttävät kotoperäisiä lajeja, niitä kutsutaan invasiivisiksi vieraslajeiksi.

Ulkomaalaislajien esiintymisellä voi olla vaikutuksia ekosysteemeihin, kuten muutoksia ravintoverkoissa, kilpailutilanteissa ja geneettisessä vuorovaikutuksessa, sekä mahdollisia tautien siirtymistä. Hallinta perustuu ennaltaehkäisyyn, varhaiseen havaitsemiseen ja nopeaan reagointiin sekä pitkän aikavälin hoitoon, jonka tavoitteena on poistaminen, rajoittaminen tai ekosysteemin palauttaminen.

Kansallinen politiikka ja EU-lainsäädäntö ohjaavat toimenpiteitä. Suomessa ulkomaalaislajeja seurataan ja hallitaan muun muassa ympäristöviranomaisten ja tutkimuslaitosten yhteistyön avulla, ja invasiivisiin vieraslajeihin liittyviä toimia säätelee sekä kansallinen että eurooppalainen lainsäädäntö.