Ulkomaalaislaji

Ulkomaalaislaji on ekologiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan lajia, joka ei kuulu alueen alkuperäiseen, luonnonvalikoiman mukanaan tuottamaan lajistoon vaan on saapunut ja asettunut alueelle sen ulkopuolelta. Laji voi olla ihmisen toiminnan seurauksena tuotu tai päätynyt alueelle luonnollisten yhteyksien kautta. Usein käytetyn rinnakkaistermin “vieraslaji” tai “vierasperäinen laji” tarkoitus on sama: kyse on lajista, joka ei kuulu alueen alkuperäiseen ekosysteemiin.

Eri käsitteet nivoutuvat toisiinsa erityisesti kolmikossa: introduced (tuotu tai päässyt alueelle ihmisen toiminnan seurauksena), native (alkuperäinen) ja invasive (vaarantava tai merkittävästi levittäytyvä ja ekosysteemiä muuttava). Kaikki ulkomailta tulevat lajit eivät ole invasiivisia; osa sopeutuu harmittomasti, osa pysyy pienillä alueilla, ja osa voi aiheuttaa merkittäviä ekologisia tai taloudellisia haittoja.

Käytännön vaikutukset ekosysteemeihin vaihtelevat. Ulkomaalaislajit voivat kilpailla kotoperäisten lajien kanssa, saastuttaa tai muuttaa elinympäristöjä, levittää tauteja tai muuttaa ravintoverkkoja. Toisaalta moni laji ei aiheuta välitöntä tai suurta haittaa, ja osaa voidaan hallita pienin pyyhkimis- tai rajoituskeinoin. Ennalta ehkäisevätyö, varhainen havaitseminen sekä kontrolli ja palautusmekanismit ovat keskeisiä hallintamenetelmiä.

Esimerkkejä kuuluvista ulkomaalaislajeista ovat esimerkiksi zebra mussel (Dreissena polymorpha), japanilainen polygoni-ruusukaali? (Fallopia japonica; japanilais-köynnöspavut eivät), harmaapiiskä (Sciurus carolinensis) Euroopassa sekä eurooppalainen varpushääpä? Ne havainnollistavat, miten monin tavoin ulkomaiset lajit voivat vaikuttaa alueidensa ekosysteemeihin.

(Esimerkeissä mainitut lajit kuvaavat ilmiötä yleisellä tasolla; yksittäisten lajien vaikutukset ovat alueellisesti ja kontekstin mukaan erilaisia.)