Ulkokerros

Ulkokerros on termi, jota käytetään kuvaamaan kappaleen, organismin tai rakenteen ulointa kerrosta. Ulkokerros on usein vastuussa suojasta, eristyksestä tai vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa, ja se voi olla sekä luonnollinen että ihmisillä tai teollisuudessa valmistettu.

Biologiassa ulkokerros tarkoittaa esimerkiksi kasvin epidermistä ja verho-kerroksia sekä eläimen ihoa, kuorta ja muita ulkokuoria. Ulkokerroksella on usein rooli veden menon rajoittamisessa, suojaamisessa taudinaiheuttajilta sekä aistinvaraisessa vuorovaikutuksessa.

Materiaaliteollisuudessa ulkokerros voi olla suojapinnoite, kalvo tai kerros, joka parantaa kestävyyttä, estää korroosiota tai antaa halutun ulkonäön. Pinnoitteet ja kerrokset voivat olla mekaanisesti, kemiallisesti tai lämpötilaperusteisia, ja niitä voidaan soveltaa monenlaisiin aineisiin.

Geologiassa ulkokerroksella viitataan usein maanpinnan uloimpaan kerrokseen tai kivilajin pintakerrokseen, joka vaikuttaa veden, ilman ja eliöiden kanssa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Ulkokerroksen koostumus ja rakenteet voivat muuttua ajassa rapautumisen, eroosion tai sedimentaation vaikutuksesta.

Esimerkkejä arjessa: leivän kuori, hedelmän kuori, puun kuori. Näissä tapauksissa ulkokerros erottelee sisäosan ympäristöstään sekä usein antaa yksilöllisen ulkonäön ja toiminnalliset ominaisuudet.