epidermistä

Epideremis on ihon uloin kerros. Se muodostaa tiheän kerroksellisen esteen, joka suojaa elimistöä ympäristön haitoilta. Koska epidermiksellä ei ole omia verisuonia, sen solut saavat hapen ja ravinteet diffuusion kautta verinahasta (dermis). Epidermis on jatkuvasti uusiva, ja sen toiminta on keskeinen osa ihon terveyttä ja funktionaalisuutta.

Epideremis jakautuu viiteen kerrokseen: basale (germinatiivinen kerros), spinosum, granulosum, lucidum (vain paksussa ihossa) sekä corneum. Basale-kerroksessa syntyvät uudet keratinosyytit jakautuvat ja kulkeutuvat ylöspäin. Spinosumissa solut kiinnittyvät toisiinsa desmosomein; granulosumissa alkaa keratinisoituminen ja solujen kypsyminen. Lucidum esiintyy vain paksussa ihossa, kuten kämmenissä ja jalkapohjissa, ja corneum on uloin, kuollut kerros, joka muodostuu keratiinisista soluista ja tarjoaa kosteuden säilytystä sekä lisäestettä mikrobeja vastaan.

Keratinosyytit muodostavat suurimman osan epidermiksestä. Muita soluja ovat melanosyytit, jotka tuottavat pigmentin melaniinin ja vaikuttavat ihon ja hiusten väriin; Langerhansin solut, jotka osaltaan osallistuvat immuunivasteisiin; sekä Merkelin solut, jotka liittyvät kosketus- ja paineaistiin. Epidermis on avaskulaarinen, ja sen ravinteet sekä hengitys tapahtuvat dermiksen kautta.

Toiminta: epidermis suojaa veden haihtumiselta ja mikrobien tunkeilulta, osallistuu immunologiseen valvontaan ja pigmentaatioon sekä heijastaa kehon etäisyyksiä ihoa kehittyneempiä. Solujen elinkaari on noin kuukausi aikuisella; uusinta ja paraneminen näkyvät nopeammin kudosvaurioissa. Paksu iho on yleisempää kämmenissä ja jalkapohjissa; ohut iho muualle kehoon. Vauriot epidermikseen voivat heikentää suojaa ja johtaa iho-ongelmiin.

---