UVsäteiden

UV-säteily, joka tunnetaan myös ultraviolettisäteilynä, on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin näkyvän valon, mutta pidempi kuin röntgensäteiden. Se tulee pääasiassa auringosta, mutta sitä voidaan tuottaa myös keinotekoisesti erilaisilla laitteilla, kuten UV-lampuilla.

UV-säteily jaetaan yleensä kolmeen luokkaan aallonpituuden perusteella: UVA, UVB ja UVC. UVC-säteily on lyhytaaltoisinta ja energiatehokkainta, mutta suurin osa siitä absorboituu Maan ilmakehään, erityisesti otsonikerrokseen. UVB-säteily on vastuussa auringonpolttamasta ja voi vahingoittaa ihon DNA:ta, lisäten ihosyövän riskiä. UVA-säteily tunkeutuu syvemmälle ihoon ja on yhdistetty ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.

Altistuminen UV-säteilylle voi aiheuttaa useita haittavaikutuksia. Ihon kannalta yleisimpiä ovat auringonpolttama, ihon ennenaikainen vanheneminen, pisamien ja aurinkopigmenttiläiskien muodostuminen sekä ihosyöpä, mukaan lukien melanooma. Silmät voivat myös vahingoittua UV-säteilylle altistumisesta, mikä voi johtaa esimerkiksi kaihiin tai valonarkuuteen.

Toisaalta UV-säteilyllä on myös myönteisiä vaikutuksia. Auringonvalo auttaa elimistöä tuottamaan D-vitamiinia, joka on tärkeää luuston terveydelle ja immuunijärjestelmän toiminnalle. Sitä käytetään myös terapeuttisesti erilaisten iho-ongelmien, kuten psoriaasin ja ekseeman, hoidossa. Sitä käytetään myös desinfiointiin tappamalla bakteereja ja viruksia.

Suojautuminen liialliselta UV-säteilyltä on tärkeää ihon ja silmien terveyden kannalta. Tähän kuuluvat auringolta suojautuminen keskipäivän tunteina, suojavaatetus, leveälieriset hatut, aurinkolasit ja aurinkovoiteen käyttö.