Täytemateriaalit

Täytemateriaalit ovat hammaslääkinnässä käytettäviä materiaaleja, joilla korvataan vaurioitunutta hammaskudosta ja palautetaan hampaan muoto, toiminta sekä esteettisyys. Niiden valinta perustuu hampaan sijaintiin purentaketjussa, purentakuormitukseen, esteettisiin vaatimuksiin, kariesriskiin sekä potilaan taloudellisiin seikkoihin.

Yleisimmät täytemateriaalit ovat amalgaami, komposiittitäyte, lasi-ionomerisementti sekä näiden yhdistelmät kuten resin-modified GIC. Amalgama on kestävä ja kustannustehokas, mutta esteettisesti epätyydyttävä ja elohopeaan liittyvät näkökulmat ovat syynä sen käytön vähentymiseen joissakin maissa. Komposiittitäytteet ovat esteettisiä ja kiinnittyvät hampaan pinnalle, mutta ne voivat kulua nopeammin ja vaatia huolellista muotoilua sekä säännöllistä tarkistusta. Lasi-ionomerisementit vapauttavat fluoria, mikä on eduksi kariesriskin alentamisessa, ja ne soveltuvat erityisesti lapsille sekä tilanteisiin, joissa vahva hionta ei ole toivottua, mutta niiden-kestvyys on usein pienempi kuin komposiittien. Resin-modified GIC yhdistää fluoridin vapautumisen ja paremman kestävyyden kuin tavallinen GIC.

Valintaan vaikuttavat muun muassa hampaan paikka, purentakuorma, esteettömyysvaatimukset sekä kariesriski ja kustannukset. Asennusprosessi vaihtelee materiaalin mukaan: komposiittitäytteet kovettuvat valon avulla ja vaativat tiiviin muotoilun, kun taas GIC- ja RMGIC-täytteet voivat kovettua kemiallisesti tai valon avulla. Täytemateriaalien elinikä vaihtelee noin 5–15 vuodesta riippuen materiaalista ja hoidosta. Turvallisuudesta huolehditaan noudattamalla viranomaisten suosituksia ja yksilöllisiä hoitosuunnitelmia.